Aloitanpa kertomalla teille tarinan siitä, miten käsityöyrityksen perustaminen on kuin odottaisi vesihauteessa keitetyn kananmunan kypsymistä - vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopulta tulos on palkitseva (toivottavasti). Kuten kuka tahansa yrittäjä, joka haaveilee menestyvästä käsityöimperiumista, huomasin pian, että suurin osa ajasta kuluu odottamiseen. Tässä muutamia hupaisia ja hieman tuskastuttavia hetkiäni yrityksen perustamisen polulla.
Starttirahan Sirkus
Kun päätin perustaa käsityöyritykseni, ensimmäinen pysäkki oli starttirahan hakeminen. Ajattelin, että "tässäpä oiva alku, haen vain vähän tukea ja sitten pyörät pyörimään!" Mutta eipä se niin yksinkertaista ollutkaan.
Ensimmäinen oppitunti: byrokratian pyörät pyörivät hitaasti. Lähetin hakemuksen innoissani ja sitten alkoi odotus. Ja odotus. Ja vielä vähän lisää odotusta. Odotellessa keksin tuhat ja yksi uutta käsityöideaa, jotka kirjoitin muistivihkoon. Siinä vaiheessa, kun vihdoin sain päätöksen, olin jo unohtanut, mitä alun perin aioin tehdä. Kun päätös on vihdoin myönteinen, alkaa se jännittävä odottelupeli – maksut nimittäin tulevat takautuvasti, eli vähän niin kuin jälkijunassa. Ohjeiden löytäminen voi olla kuin aarteenetsintää, sillä ne ovat levittäytyneet pitkin internetin salaisia sopukoita. Yhdeltä sivulta toiselle on aika normi toiminta, aha ollapa selkeaät ohjeet mihin tahoihin ja sivuihin hakeutua suorintein ;)
Kaupparekisterin Kiemurat
Seuraava etappi oli yrityksen rekisteröinti kaupparekisteriin. "Helppoa kuin heinänteko", ajattelin. Täytin lomakkeet, maksoin maksut ja pistin hakemuksen eteenpäin. Ja arvatkaas mitä? Aivan oikein - lisää odottelua! Y-tunnuksen toki saa samantie, mutta ilman virallista rekisteröintiä on turha haaveilla edes yritystilistä.
Vahdin postilaatikkoani päivittäin kuin innokas koiranpentu, joka odottaa isäntää kotiin. Ystäväni alkoivat kysellä, miksi minua ei näkynyt enää missään. Vastasin, että olin muuttanut väliaikaisesti postilaatikon viereen, koska tärkeitä papereita oli tulossa. Ja kun päätös vihdoin saapui, juhlin kuin olisin voittanut lotossa!
Pankkitilin Perustamisen Pulmat
Seuraavaksi piti avata yritystili pankkiin. "Mikä voisi mennä pieleen?" kysyin itseltäni (mikä oli virhe). Marssin pankkiin kaikki paperit mukanani, täyttelimme lomakkeet yhdessä ja juttelin mukavan virkailijan kanssa. Tilin avaus sujui ongelmitta ja virkailija lupasi että, pankkikortti tulisi postissa seuraavalla viikolla.
Viikonloppu oli pitkä kuin nälkävuosi, ja päivät tuntuivat kestävän ikuisuuden, jokainen minuutti, jokainen tunti oli kuin odottaisi maalin kuivumista, pitkäveteistä. Olin jo ehtinyt tehdä pitkän listan materiaaleista ja suunnitella tulevia tuotteita. Postiluukun kolahdukset olivat päivän kohokohta, mutta joka kerta pettymys iski, kun siellä ei ollutkaan pankkikorttia. Koirani Naksun kanssa söimme jääkaapin tyhjäksi ainakin kaksi kertaa, sen verran hermoja koettelevaa tuo odottaminen oli. Mutta viimein koitti päivä kun kortti saapui - Hurraa!.
Suunnittelun Suo
Kaiken tämän odottelun keskellä oli kuitenkin pakko olla proaktiivinen. Ei auttanut jäädä sohvalle makaamaan ja odottamaan, että kaikki maagisesti loksahtaisi paikalleen. Tein suunnitelmia, piirsin luonnoksia, vakoilin muita tekstiilitaiteilijoita (Siis oikeasti, stalkkasin instagram ja youtube kanavia) kuka teki mitä ja mikä oli tällä hetkellä “in” etsin materiaaleja ja vertailin hintoja. Olin kuin salapoliisi, joka jäljittää parasta kangasta tai langan värisävyä.
Yritin löytää tasapainon kärsivällisyyden ja proaktiivisuuden välillä. Oli aikoja, jolloin tunsin olevani kuin jonglööri, joka yrittää pitää kaikki pallot ilmassa samalla, kun yksi pallo putoaa jatkuvasti. Onneksi käsityö on siitä mukava ala, että aina voi keksiä jotain uutta ja luovaa odottelua täyttämään.
Lopuksi
Tiivistettynä: Yrityksen perustaminen on kuin odottaisi veden kiehumista kattilassa - se tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta kuplat nousivat pintaan ja pääsin tositoimiin. Vaikka odottelu oli hermoja raastavaa, se opetti kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Ja mikä tärkeintä, se antoi minulle aikaa hioa suunnitelmia ja varmistaa, että yritykseni lähtisi lentoon parhaalla mahdollisella tavalla.
Joten, jos harkitset oman käsityö- tai ylipäätään yrityksen perustamista, muista: odotus palkitaan ja jokainen pieni askel vie lähemmäs unelmien toteutumista. Ja hei, jos kaipaat tekemistä odotellessasi, aina voi tuftata vaikka pari mattoa!
Humorous Moments of Starting a Textile Business
Let me start by telling you a story about how starting a business is like waiting for an egg to boil in a water bath - it requires patience, but in the end, the result is rewarding (hopefully). Like any entrepreneur dreaming of a successful craft empire, I quickly realized that most of the time is spent waiting. Here are some humorous and slightly frustrating moments from my journey of starting a business.
The Circus of Start-up Grants
When I decided to start my textile business, the first stop was applying for a start-up grant. I thought, "This is a great start, I'll just get some support and then the wheels will start turning!" But it wasn't that simple.
First lesson: the wheels of bureaucracy turn slowly. I eagerly sent in my application, and then the waiting began. And waiting. And more waiting. While waiting, I came up with a thousand and one new work ideas, which I wrote down in my notebook. By the time I finally received the decision, I had already forgotten what I originally intended to do. When the decision is finally positive, the exciting waiting game begins—payments, you see, are made retroactively, like they’re arriving on the last train. Finding the instructions can feel like a treasure hunt since they’re scattered across the hidden corners of the internet. Ah to be able to have clear directions to which webpage or phone number to seek first hand ;)
The Twists and Turns of the Trade Register
The next step was registering the business with the trade register. "Easy as pie," I thought. I filled out the online forms, paid the fees, and sent off the application. And guess what? More waiting! Sure, you get a business ID right away, but without official registration, you can forget about even dreaming of a business account.
I watched my mailbox daily like an eager puppy waiting for its owner to come home. My friends began to wonder why they never saw me anymore. I replied that I had temporarily moved next to the mailbox because important papers were on their way. And when the decision finally arrived, I celebrated as if I had won the lottery!
The Troubles of Opening a Bank Account
Next, I had to open a business account at the bank. "What could go wrong?" I asked myself (which was a mistake). I marched into the bank with all my papers, filled out the forms with the friendly clerk, and had a pleasant chat. The account opening went smoothly, and the clerk promised that the bank card would arrive in the mail the following week.
The weekend felt as long as a famine, and the days seemed to drag on forever, each minute and hour feeling like watching paint dry. I had already made a long list of materials and planned future products. The clinking of the mail slot was the highlight of my day, but each time disappointment struck when the bank card wasn't there. My dog Naksu and I cleaned out the fridge at least twice, the waiting was so nerve-wracking. But finally, the day came when the card arrived - Hurray!
The Swamp of Planning
In the midst of all this waiting, it was necessary to be proactive. I couldn't just lie on the couch and wait for everything to magically fall into place. I made plans, drew sketches, spied other artist ( literally stalking their Instagram accounts, youtube channels, to see who is doing what and what is the hype right now, searched for materials, and compared prices. I was like a detective tracking down the best fabric and yarn color.
I tried to find a balance between patience and proactivity. There were times when I felt like a juggler trying to keep all the balls in the air while one kept falling. Luckily, crafting is such a nice field that you can always come up with something new and creative to fill the waiting time.
In Conclusion
Starting a business is like waiting for water to boil in a pot - it seemed to take forever, but eventually, the bubbles rose to the surface and I got down to business. Although the waiting was nerve-wracking, it taught me patience and perseverance. And most importantly, it gave me time to refine my plans and ensure that my business would take off in the best possible way.
So, if you're considering starting your own craft business or any business for that matter, remember: the waiting is rewarded, and every little step brings you closer to realizing your dreams. And hey, if you need something to do while waiting, you can always tuft a couple of rugs!
Commentaires