Syyskuun pyörteistä syksyn uusiin ideoihin
Tänä sunnuntaiaamuna aurinko pilkahteli Helsingissä niin kauniisti, että oli pakko lähteä lenkille Keskuspuistoon. Raikas ilma, syksyn ensimmäiset kunnolla hehkuvat värit ja hetki itselle tekivät tehtävänsä. Jossain lenkin varrella huomasin pysähtyväni miettimään, mitä ihmettä tässä kuukaudessa oikein tapahtui?
Syyskuu on nimittäin ollut melkoinen.
Tai oikeastaan kaikki alkoi jo kesällä, kun valmistelut Habitare 26 -messuille käynnistyivät. Töitä, suunnittelua, viimeistelyä, käytännön järjestelyjä ja sitä tuttua ajatusta: kyllähän tässä vielä hyvin ehtii. Kunnes yhtäkkiä ei enää ehdikään. 😄
Syyskuun alussa koitti itse Habitare – eikä se tänäkään vuonna jättänyt kylmäksi.
Messujen ehdottomasti parasta antia olivat jälleen ihmiset. Oli aivan ihanaa kohdata uusia asiakkaita ja nähdä myös viime vuodelta tuttuja kasvoja. Kiitos jokaiselle, joka pysähtyi katsomaan töitäni, juttelemaan, kyselemään tekniikasta tai muuten vain jakamaan ajatuksiaan. Ja erityisen suuri kiitos kaikista ihanista kommenteista. Niistä saa aivan valtavasti uutta energiaa ja uskoa jatkaa tekstiilitaiteen tekemistä.
Ja koska tällaisia asioita ei todellakaan tehdä yksin, haluan kiittää myös muutamaa erityistä ihmistä.
Kiitos, Natalia, valtavasta avusta Habitare-osaston rakentamisessa ja töiden esillepanossa. Ilman apuasi olisin ollut aika lailla hukassa – etenkin sen ison työn kanssa! On aivan korvaamatonta, että kiireen ja pienen messukaaoksen keskellä vierellä on ihminen, joka tarttuu toimeen ja auttaa saamaan kaiken paikoilleen. ❤️
Ja kiitos, Elisabeth, aivan ihanasta ja kauniista lahjasta. Sen lopullista paikkaa vielä etsitään, mutta yksi asia on varma: studiolle se jää ja saa sieltä aivan oman paikkansa. ❤️ Tällaiset henkilökohtaiset muistamiset lämmittävät mieltä pitkään.
Toki mukaan mahtui myös muutama… sanotaanko hieman yllättävämpi kommentti.
”Onnea valitsemallesi tielle.”Ja:”Ei taida taiteella elää.” Kiitos? 😄
Ehkä nämäkin kuuluvat asiaan, kun työskentelee taiteen – ja etenkin tekstiilitaiteen – parissa. Ainakaan keskustelunaiheet eivät lopu kesken.
Habitaren jälkeen vauhti ei varsinaisesti hidastunut. Järjestin studiollani avoimet ovet sekä minigallerian, jossa on ollut esillä Meilahti-aiheisia töitä Pihlajakadulta ja Honkatieltä.
Vaikka syyskuu on tarjonnut sadetta enemmän kuin olisin ehkä tilannut, vastaanotto studiolla on ollut aivan ihana. On ollut erityisen ilahduttavaa tavata ihmisiä, jotka ovat löytäneet paikalle somen ja etenkin Habitaren kautta. Ajatus siitä, että joku näkee työni messuilla tai somessa ja päättää sen jälkeen tulla studiolle katsomaan lisää, tuntuu todella merkitykselliseltä. Upeaa oli kuulla, että jo viime vuonna minut Habitaresta bongannut ihminen on seurannut somea ja päättänyt tulla katsomaan, mitä työhuoneella on esillä. Aivan mieletön piristys. Kiitos ❤️
Ja itse asiassa mininäyttelyni viimeinen päivä on juuri tänään, sunnuntaina. Studion ovet avautuvat taas parin tunnin päästä klo 12, joten vielä ehdin hetken istua tässä, nauttia rauhallisesta aamusta ja fiilistellä kaikkea sitä, mitä tähän mahtavaan kuukauteen on mahtunut.
Nyt tätä kirjoittaessani täytyy kyllä myöntää, että olo on myös hieman väsynyt. Viimeiseen kuukauteen ei juuri vapaapäiviä ole mahtunut. Mutta väsymyksen rinnalla – ja ehkä vielä paljon sitä suurempana – on kiitollisuus.
Saan tehdä jotain, mistä todella nautin. Saan luoda käsilläni, kokeilla, suunnitella ja rakentaa kuvista tekstiiliä. Ja kaikkein hienointa on ajatus siitä, että omat työni voivat tuoda iloa, väriä ja positiivisuutta myös jonkun toisen kotiin ja elämään.
Keskustelin juuri taiteilijakollegan kanssa siitä, kuinka haastavia viimeiset pari vuotta ovat olleet taloudellisesti. Taiteen tekeminen ammatikseen ei todellakaan ole aina se kaikkein suoraviivaisin tie. Mutta olimme molemmat täysin samaa mieltä yhdestä asiasta: miten upeaa on saada tehdä jotain, joka antaa meille itsellemme niin paljon – ja samalla jotain myös niille ihmisille, jotka nauttivat taiteestamme.
Ehkä juuri siksi sitä jatkaa.
Ja nyt syksy tekee taas sitä, minkä se osaa parhaiten. Puut vaihtavat väriä, valo muuttuu ja pää alkaa täyttyä uusista ideoista nopeammin kuin kädet ehtivät niitä toteuttaa. Se on oikeastaan aika positiivinen ongelma. Ideapankki on siis kunnossa – seuraavaksi tarvittaisiin ehkä muutama ylimääräinen päivä viikkoon.
Entä jos tekisit oman kaupunkimaisemasi tekstiiliksi?
Yksi syksyn uusista ajatuksista on ollut kurssi, jossa voisi tehdä oman kaupungin, kotikadun, tärkeän rakennuksen tai rakkaan maiseman tekstiilityöksi.
Siksi päätin tarjota 10.10. tuftauskurssin erikoishintaan 200 € / henkilö normaalin 230 € sijaan.
Kurssille voit tulla tekemään esimerkiksi oman kotimaisemasi tai arkkitehtuuriaiheisen työn – ja jos olet joskus miettinyt, miten teen omia kaupunki- ja rakennusaiheisia tekstiilitöitäni, nyt pääset kokeilemaan samaa lähestymistapaa itse.
Tietenkään työn ei tarvitse olla arkkitehtuuria. Voit tulla toteuttamaan aivan oman ideasi. Autan suunnittelussa ja työskentelyssä alusta loppuun.
Kurssihintaan 200 € / hlö sisältyvät kaikki materiaalit ja tarvikkeet, henkilökohtainen ohjaus, välipala, kahvi ja tee sekä tietenkin oma valmis tuftattu työ kotiin vietäväksi.
Ehkä siis tänä syksynä oman lempimaiseman ei tarvitse jäädä vain valokuvaksi puhelimeen. Sen voi tehdä myös langasta. ❤️
Ja syyskuulla on vielä yksi yllätys…
Vaikka tuntuu, että tähän kuukauteen on jo mahtunut vähintään kahden kuukauden verran tapahtumia, syyskuu ei ole aivan vielä paljastanut kaikkia korttejaan.
Kuukauden lopussa on nimittäin luvassa vielä yksi aivan ihana juttu: pääsen mukaan Hetki luovuudelle -TV-ohjelmaan! ❤️
Ohjelma tulee ulos lokakuussa Eveo-nettikanavalla, ja täytyy sanoa, että olen tästä aivan valtavan innoissani. On mahtavaa päästä mukaan kertomaan omasta tekemisestäni, tekstiilitaiteesta ja luovuudesta myös aivan uudenlaisessa ympäristössä.
Jo ajatus TV-ohjelman tekemisestä tuntuu samaan aikaan jännittävältä, kutkuttavalta ja vähän epätodelliseltakin – hyvällä tavalla. Tämä on jälleen yksi sellainen mahdollisuus ja kokemus, josta olen todella kiitollinen.
En malta odottaa! ❤️ Suosittelen seuraamaan Luovastiamaa sosiaalisessa mediassa, niin pysyt mukana heidän ihanissa käsityöaiheisissa uutisissa ja päivityksissä.
Ja pian taas kohti uusia pöhinöitä…
Vaikka tässä kohtaa tekisi mieli hetkeksi nostaa jalat ylös ja julistaa syyskuu virallisesti suoritetuksi, ensi kuu tuo mukanaan jo uudet pöhinät!
Habitaren ihanien kohtaamisten innoittamana päätin nimittäin lähteä mukaan myös tämän vuoden Helsingin Kirjamessuille Messukeskukseen.
Ja ei – en ole vaihtamassa lankoja kirjoihin. 😄 Minut löytää Hallista 5, jossa on tarjolla kädentaitoa ja taidetta, joten olen siellä varsin luontevasti omassa elementissäni.
Samaan aikaan Messukeskuksessa järjestetään myös Ruoka & Viini -messut, joten luvassa on kirjojen, taiteen, käsillä tekemisen ja herkkujen täyttämä tapahtuma. Täytyy sanoa, että yhdistelmä kuulostaa varsin hyvältä – ja mahdollisesti myös hieman vaaralliselta ihmiselle, joka pitää kaikista edellä mainituista.
Habitaren jälkeen odotan erityisesti jälleen niitä kaikkein parhaita hetkiä: kohtaamisia. Uusia tuttavuuksia, jo ennestään tuttuja kasvoja, pieniä keskusteluja töideni äärellä ja ehkä taas muutamaa kommenttia, jotka jäävät elämään omaa elämäänsä vielä messujen jälkeenkin. 😉
Mutta ennen seuraavia messuja on vielä tämä päivä.
Parin tunnin päästä studion ovet aukeavat mininäyttelyn viimeistä päivää varten. Sitä ennen taidan ottaa vielä toisen kupin kahvia, nauttia sunnuntaiaamun rauhasta ja antaa itselleni luvan olla hetken ihan vain tässä.
Kiitos kaikille tästä syyskuusta. Habitaren kohtaamisista, studiovierailuista, keskusteluista, kannustuksesta – ja kyllä, myös niistä hieman erikoisemmista kommenteista.
Onpa ollut kuukausi. ❤️
Tästä on hyvä jatkaa kohti värikästä syksyä, uusia ideoita ja seuraavia seikkailuja.
Innolla kohti Kirjamessuja ja uusia ihania kohtaamisia. ❤️
Kommentit