Uuden alku ja mitä studion kulisseissa on tähän mennessä tapahtunut?

En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan. Siihen on oikeastaan yksi iso syy: elämä on ollut niin täynnä tekemistä, ettei aikaa – eikä rehellisesti sanottuna voimiakaan – ole juuri jäänyt kirjoittamiseen.

Yrityksen muutto Hämeenlinnasta Helsinkiin sujui lopulta yllättävän helposti. Ajattelin etukäteen, että itse muutto olisi se vaikein osuus, mutta todellisuudessa raskainta olikin kaikki, mitä tapahtui sen jälkeen.

Tuntui siltä, että aloitin taas lähes alusta. Uuden studion saaminen valmiiksi vei oman aikansa – tietenkin lähdin kunnianhimoisesti maalaamaan seiniä ja laittamaan tiloja juuri sellaisiksi kuin halusin. Samalla rakensin kokonaan uusia palveluita, kuten tuntihinnoittelulla toimivan tuftauksen ja Mosaiikkibaarin. Ne ovat lähteneet hitaasti liikkeelle, eivätkä kaikki  ole niitä vielä löytäneet, mutta toivotaan että vielä tämä tästä vielä vilkastuu.

Alku kesästä järjestin myös studion ensimmäiset avoimet ovet. Sitä edelsivät pitkät päivät ja viikkojen valmistelut, jotta kaikki näyttäisi juuri siltä kuin olin toivonut. Lopputulos oli kaiken työn arvoinen. Oli ihanaa nähdä tuftauksesta kiinnostuneita kävijöitä ja tavata uusia ihmisiä.

Samaan aikaan huomasin kuitenkin, että olin alkanut käydä ylikierroksilla.

Yksinyrittäjänä vastaan lähes kaikesta itse.  Ylläpidän nettisivuja, rakennan verkkokauppaa, suunnittelen ja pidän kurssit, vastaan markkinoinnista, sosiaalisesta mediasta ja paperitöistä. Sen lisäksi on ehdittävä tehdä omia tuftaustöitä. Kun kaikkea yrittää tehdä yhtä aikaa, työpäivät venyvät helposti pitkiksi.

Stressi on alkanut näkyä erityisesti unessa. Herään lähes joka yö kolmen aikaan miettimään seuraavan päivän tehtäviä. Kun aamu lopulta koittaa, olo on jo valmiiksi väsynyt, ja kaikki tuntuu vievän enemmän aikaa kuin normaalisti. Siitä syntyy helposti noidankehä: mitä väsyneempi on, sitä hitaammin asiat etenevät, ja sitä enemmän tekemistä kasaantuu.

Väsymys näkyy myös pienissä arkisissa asioissa. Eräänä päivänä kävin kaupassa täysin autopilotilla. Keräsin koriin kaikki ne samat tuotteet, jotka ostan aina, mutta kotiin päästyäni tajusin, että olin unohtanut juuri ne tavarat, joita olin oikeasti lähtenyt hakemaan. Sen sijaan jääkaapissa odotti jälleen ylimääräinen paketti juustoa ja leipää. Ajattelin, että juhannuksena siihen tulisi vihdoin mahdollisuus. Muutama päivä lepoa, eikä mitään aikatauluja.

Mutta elämä päätti toisin...

Pieni 4-kiloinen koirani Juustonaksu sairastui aivan yllättäen vakavaan tulehdukseen ja kovaan vatsatautiin. Juhannusaatto ja sitä seurannut yö kuluivat eläinsairaalassa. Se oli varmasti yksi tämän vuoden raskaimmista kokemuksista. 

Naksu meni todella huonoon kuntoon, eikä ollut mitään takeita siitä, selviäisikö hän. Kun noin pieneltä koiralta putoaa neljännes painosta, tilanne on todella vakava. Ensimmäiset kaksi vuorokautta menivät lähes kokonaan valvoessa, ja sen jälkeenkin uni on ollut katkonaista. Huoli oli valtava. Onneksi nyt näyttää siltä, että olemme vähitellen voiton puolella ja Naksu on päivä päivältä pirteämpi. Se on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä.

Vaikka viime kuukaudet ovat olleet raskaita, niiden keskelle on mahtunut myös paljon hyvää.

Suurin voimavara ovat olleet asiakkaat. On ollut ilo nähdä, miten moni innostuu tuftauksesta ensimmäisten minuuttien aikana ja lähtee kotiin hymyillen oman työnsä kanssa. Se innostus tarttuu myös minuun. Vaikka välillä tuntuu, että oma akku on lähes tyhjä, asiakkaiden ilo muistuttaa siitä, miksi tätä työtä alun perin halusin tehdä.

Tätä kirjoittaessani kello on jälleen lähes kaksitoista illalla. En tiedä, kuinka monta tuntia saan tänä yönä nukuttua, mutta tiedän ainakin sen, että nyt olisi aika opetella antamaan itselleenkin vähän enemmän armoa.

Pieni loma häämöttää heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Tosin alkuperäiset suunnitelmat menivät uusiksi, sillä Naksun juhannuksen eläinlääkärikulut olivat lopulta suuremmat kuin kahden viikon loma Keski-Euroopassa.(iik! Oikeesti)

Ja tiedättekö, vaikka se alussa harmitti, niin se ei lopulta ota pattiin enää kovinkaan paljon. Lomia ehtii viettää myöhemminkin ja raha on pienen ihanan ystävän rinnalla aika mitätön asia. Tärkeintä on, että Naksu on toipumassa.❤️

Näillä näkymin vietän loman pääkaupunkiseudulla. Aion tuftailla studiolla ja ideoia lisää, tehdä päiväretkiä museokortin voimin paikallisiin taidekohteisiin ja ennen kaikkea ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä juuri sellaista kesää tällä hetkellä tarvitaan.

Kiitos kaikille teille, jotka olette käyneet studiolla, osallistuneet kursseille, tehneet tilauksia tai lähettäneet kannustavia viestejä. Ne merkitsevät enemmän kuin ehkä arvaattekaan.

Toivotaan, että loppukesä tuo mukanaan vähän enemmän unta, vähän vähemmän huolta ja paljon uusia luovia hetkiä sekä pehmeyttä arkeen ja vähän lomallekkin. ❤️